Lakkikaakkua lakkiaisiin

Vähän viiveellä tulee tämä postaus, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Eli kummipojan lakkiaisjuhliin sain kunnian tehdä lakkikakun ja aikas hienohan siitä tulikin vaikka itse sanonkin 😄.

Kakku on kooltaan sen öbaut 24cm, tavallisella seitsemän munan ohjeella à la Ulla Svensk, luotto-ohje, jota olen käyttänyt siitä asti kun sain Ullan Unelmakakut-kirjan kätösiini.

Pohjaan tulee siis
7 kananmunaa
2,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
0,5dl perunajauhoja
1tl leivinjauhetta

Vaahdotellaan huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Sekoitellaan kuivat aineet keskenään ja siivilän läpi vaahtoon. Vaahdon saisi parhaiten säilymään kevyesti nuolijalla sekoitellen, mutta mulla on tapana ihan ronskisti sähkövatkaimella suorauttaa sekaisin 😂.

Käytän irtopohjavuokaa, jonka pohjalle pingotan leivinpaperin ja voitelen ja korppujauhotan vuoan. Leivinpaperi varmistaa kakun irtoamisen pohjasta..

175 asteessa n. 40min, itse paistan uunin alatasossa. Jos kakku meinaa ruskettua liikaa, sen voi peittää leivinpaperilla paiston loppuvaiheessa eli puolen tunnin paiston jälkeen.

Mun kakkupohjalla on tapana kohota keskeltä melko reilusti, yritän sitä ehkäistä vetäisemällä rastin taikinaan vuoan pohjaan asti ennen uuniin laittoa. Mutta kylläpä se kupu siitä laskeutuu kun heittää nokalleen jäähtymään. Jos kupu kovin häiritsee esteettistä silmää tai kakun kokoamista, voi kansilevyn laittaa kakun pohjaksi kupera puoli ylös päin..

Täytteenä kakussa oli mansikkamoussea ja lemon curdia

Täytteeseen laitoin
4dl kuohukermaa
1 prk vaniljarahkaa
N. 400g pakastemansikkaa
N. 1dl vaniljakreemijauhetta
N. 1,5dl lemon curdia

Sulata, valuta ja soseuta mansikat. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää vaniljarahka ja mansikkasose. Lisää vaniljakreemijauhetta kunnes täyte on sopivan tanakkaa, itse laitoin n. sen desin.

Leikkaa kakkupohja kolmeem osaan. Kostuta, minä käytin ihan maitoa. Levitin lemon curdin ensiksi pohjalle ja päälle täytettä, mutta suosittelisin vaikkapa pursottamaan curdin raidoiksi täytteen päälle koska curd oli aika liukas alusta täytteelle.

Kakun kuorruttamiseen käytin voikreemiä ja sokerimassaa

Voikreemiin vaahdotin 300g huoneenlämpöistä voita ja 300g tomusokeria, n. puolet tomusokerista oli makutomusokeria, Sugar and Grumbs Strawberry milkshake. Se toi mansikkaista makua myös kuorrutteeseen.

Sokerimassaa kului n. 500g valkoista ja n. 100g mustaa. Käytin Kinuskikissan vaniljamassaa, koska se on hyvänmakuista ja helppokäyttöistä. Kaulimisen apuna käytin maissitärkkelystä! Koska se ei sula ja tahmaa...

Muista koristuksista lisää toisessa postauksessa..

Cantuccini alla pistachio

Njam njam.

Anoppi leipoi Italian reissunsa innoittamana cantuccineja ja herkkuahan ne olivat. Sen verran jauhomato pureksii peukaloa, että täytyihän niitä itsekin kokeilla.

Kauanko luulet näiden kestävän 😉

Ohje löytyi googlettamalla. Korianterifarmin Cantuccini alla mandorla pääsi testiin. Manteleiden sijaan kuorin (hieman lapsityövoimaa apuna käyttäen) pistaasipähkinöitä, koska ne on ihan lemppareita!

Cantuccinit ovat melko yksinkertaisia tehdä. Tarvitset
50g huoneenlämpöistä voita
2,5dl sokeria
2 kananmunaa
1tl vaniljasokeria
1 sitruunan kuoren raastettuna
4dl vehnäjauhoja
200g kuorittuja pistaasipähkinöitä (tai muita haluamiasi pähkinöitä tai manteleita)

Sekoita voi ja sokeri.  Lisää kananmunat yksitellen. Lisää vaniljasokeri, sitruunankuoriraaste, jauhot sekä pähkinät ja sekoita. Leivo kahdeksi n. 3cm läpimittaiseksi pötköksi ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi jähmettymään leivinpaperiin käärittynä. Käytin apuna jauhoja, koska taikina on melko tarttuvaa.

Laita uunipellille, jätä pyöreäksi, koska taikina leviää melko paljon. Paista 175°C n. 20min. Leikkaa pötköt kuumina n. 1cm levyisiksi paloiksi ja käännä kyljelleen. Laita takaisin uuniin n. 10minuutiksi tai kunnes ovat saaneet vähän väriä.

Vinkkivitonen, varmaan joltain Martoilta bongattu: jos et tarvitse sitruunasta kuin mehun, pakasta hyvin pesty kuori, niin voit raastella sen myöhemmin esim. näihin cantuccineihin. Hieman koleaa hommaahan jäisen sitruunan raastaminen on, mutta kyllä sormet aina sen yhen kestää..

Aamu alkaa pannarilla

Banaani näivettyi hiljaa kituen keittiön pöydällä.. raukkaparka..

Selailin huvin ja viihteen vuoksi K-Ruoka-sovellusta (rakastan selailla reseptejä) kun silmilleni hyppäsi banaanilettujen ohje. Reseptissä oli erinomaisesti paikka yhdelle banaanirukalle 😊. Muutenkaan ohje ei paljoa vaatinut. Banaanin kera kaksi kananmunaa ja puoli teelusikkaa leivinjauhetta kulhoon ja sauvasekoittimella surautus niin sileäksi kuin itse mielii. Itse käytin sauvasekoittimen omaa mitta-astiaa, jossa oli myös kaatonokka 👍. Paistelin voin kera kahdeksaksi pikkupannariksi.

Makeita olivat, mutta eivät toki liian makeita etteikö päälle voisi lorauttaa tilkkasen (tai pari) vaahterasiirappia 😋. Lievä kitkerä maku erottui kun oikein makusteli, liekö leivinjauhetta vähän liikaa..

Nopea tehdä, nopea syödä, siis erinomaista aamiaisainesta! Lisänä tietysti toimisivat erinomaisesti marjat ja muut tuoreet hedelmät, joita minulla ei tähän hätään ollut. Ja kermavaahto tai vaniljajäätelö kruunaisi helpon jälkkärin!

Laskiaispullan uusi asu

Kinuskikissa järjestää tänä vuonna yhteistyössä Valio kanssa Kinuskitempauksen, jossa tarkoituksena on kehitellä uusi versio perinteisestä laskiaispullasta. Laskiaispulla kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini, hillon ja kermavaahdon kera.

Minäkin päädyin kokeilemaan.. sain aikaan laskiaispullapopseja, juu cake popsien sukulaisia. Käytin päällisenä mantelimassaa, lähinnä teknisten ominaisuuksien vuoksi sekä taittamaan pahinta makeutta. Vaniljatuorejuuston voisi korvata vaikkapa uudella vadelmatuorejuustolla ja koristeeksi sopisivat erinomaisesti vaikkapa kuivatut vadelmat tuomaan kaivattua raikkautta.

 

Laskiaispullapopsit 15kpl

2 pikkupullaa (n. 200g)
n. 100g vaniljatuorejuustoa
150g mantelimassaa
200g valkosuklaata
tomusokeria
nonparelleja tms koristeita
Pops-tikkuja

Kuivattelin pullaa, jotta sen saisi helpommin revittyä pieniksi paloiksi. Sekoittelin pullan sekaan tuorejuustoa sen verran, että massasta tuli hyvin muotoutuva, eli n. 100g. En halunnut tuorejuustoa liikaa, jottei massasta tulisi liian kosteaa, siksi testailin sitä useampaan kertaan.

Muotoilin massan palleroiksi, jotka päällystin mantelimassalla. Aluksi kokeilin kaulia mantelimassan ohueksi levyksi, mutta totesin, että helpointa oli muotoilla massa käsin kiekoksi. Tomusokeria käytin estämään tarttumista sekä tuomaan makeutta mantelimassaan.

Mikäli lisämakeutta ei kaipaa, on parempi käyttää vaikka maissitärkkelystä, koska sokeri hiljalleen sulaa ja tekee hommasta tahmaisempaa.

Valmiit pallerot laitoin jääkaappiin toviksi jähtymään.

Jäähtyneisiin palleroihin kiinnitin pops-tikut sulaa valkosuklaata apuna käyttäen. Tämän jälkeen laitoin pallerot pakastimeen jäähtymään kunnolla.

Pallerot kuorrutin valkosuklaalla. Kun popsit ovat kunnolla jäähtyneet kovettuu valkosuklaa melko nopeasti pintaan. Suklaa voi olla vaikea saada tasaiseksi, jolloin kannattaa tehdä kuten minä teen, käännän vaikeudet voitoksi :D! Pyörittelin valkosuklaassa kastettua palleroa vinhasti suklaakulhon päällä, jolloin suklaa kovettui hauskaksi rypyläpinnaksi. Päälle vielä koristerakeita ja, avot, nätti suupala on valmis! Popsit kannattaa säilyttää jääkaapissa tarjoiluun asti.

Ja jotta elämä ei olisi pelkkää innovaatiota, piti niitä perinteisiäkin laskiaispullia tehdä vadelmahillosyrämmellä. Pullat valmistettu luottoreseptiksi muodostuneella Kinuskikissan pullataikinaohjeella. Laskiaista odotellessa, nam!

Kakun koristelua opettelemassa

Viime viikonloppuna pääsin osallistumaan yhdelle elämäni ihanimmista kurssipäivistä, nimittäin Pienen leivontapuodin ja Hässäkä home bakeryn järjestämälle Kauneimmat juhlakakut -koristelukurssille. Samalla sain lisäpaloa oman uran suuntaukseen, kondiittorin hommat tuntuvat aina vain kiinnostavammilta.

Kurssi järjestettiin Lapin Marttojen Marttavalmuskassa.
Osallistujia oli kahdeksan, ikähaarukan kaikista päistä, nuorin taisi olla 12-vuotias ja vanhin.. noh, ikähän on pelkkiä numeroita. Opastuksen kakun koristeluun tarjosi Hässäkän Sari Poikajärvi-Mustonen ja apua ja ohjausta tarjosivat myös Piia Hanni Pienestä leivontapuodista äitinsä Pirjon kanssa.

Koristelupäivää varten leivoimme kakun, joka kurssilla koristeltiin sokerimassalla. Opin tekemään tasaisen pinnan kakkuun voikreemillä, kaulimaan sokerimassan maissitärkkelystä apunakäyttäen sekä valmistamaan pitsiä kakun reunakoristeeksi, ja vähän muuksikin. Sain myös kokeilla sokerimassakukkien tekemistä silikonimuotilla, oli muuten helppoa.. Kurssilla saimme kokeilla mitä erilaisimpia tomuvärejä ja glittereitä ja maaleja ja värejä. Oli hohdetta, kimalletta, sävytettä, maalia ja ja ja.. Kyllä se nykypäivän kakunkoristelu enemmän askartelua muistuttaa, vain erikeepperi puuttuu tarvikkeista :D!

Harmittaa vähän kun en huomannut ottaa kuvia kakun koristelun eri vaiheista, mutta joitain kuvia löytyy Pienen leivontapuodin instagramista ja facebook-sivuilta. Alla kuitenkin kuva valmiista tuotoksesta, jolla juhlistettiin Ystävänpäivää pari viikkoa etukäteen :)

Vaaleanpunaisen pinnan alla piilee vaalea kakkupohja täytteenään kinuskikermaa ja banaania, tyttären toiveita mukaellen

Kuu, taivas ja tähdet

Ja Venus ja Mars..

Kuutamon loisteessa, melkein täysikuu (kännykamerakuva)

Ah, ihana talvi!
Sadan metrin päässä kotoa, Lapin pääkaupungin keskustassa, pääsee suorastaan keskelle tyhjyyttä.. Upea kuutamo, tähdet ja parit planeetat möllöttävät ja hiljaisuus melkein huutaa. No, jottei ihan paatokselliseksi menisi, niin "hieman" hiljaisuutta rikkoo ison koiran raskas läähätys jalkojen juuressa. Onneksi Karo karkaa välillä vähän kauemmas :)

Jep, iltalenkillä. Pakkasta 19 astetta. Ei ihmisiä, ei muita eläimiä, ainakaan näkösällä, ripset ja huivi kuurassa. Kelkanjälkeä pitkin on kevyt kävellä. Maailma täyttyy pienistä timanteista otsalampun loisteessa. RAKASTAN talvea!

Siellä planeetat, niin kaukana.. (kännykamerakuva)

Kirjoneuletta kerrakseen

Nina Laitisen suunnittelemat Ystävänpäiväsukat 2017 tuntuvat saaneen jokaisen Facebookin puikonheiluttajan villiintymään. Pitihän minunkin ottaa selvää mistä on kysymys ja ottaa osaa kirjoneuleilakointiin.

Kokemusta kirjoneuleen tekemisestä minulla on hyvin vähän, parit sukantekeleet olen tehnyt vuosia sitten, eli käytännössä aloitin tyhjästä. Jonkin sortin langanohjain tuntui olevan tarpeen kun lankoja oli käytössä enemmän kuin kaksi. Ne vain loppuivat kaupoista alta aikayksikön. Paria pilliviritelmää kokeilin, mutta niihin tympäintyneenä sain kiertoteitä hankittua (ystävän bongaamana ja ostamana) Prymin langanohjaimen. Langat pysyivät kohtuullisesti järjestyksessä kunnes ne alkoivat olla enemmän solmussa, jolloin langanohjaimen voimat hupenivat ja langat kasaantuivat kaikki samaan koloon. Juu, oma moka, olisi ollut parempi pitää langat vähän paremmin ojennuksessa, eikä yrittää kammata niitä auki..

Pilliviritelmä (kukaan ei varmaan arvannut)

Langanohjain mallia Prym

Lähes umpinaisen langanohjaimen huonoihin puoliin lukeutuu hiostavuus. Jonkin aikaa neulottuani etusormi oli ihan hiestä märkä. Ja toki ohjain silloin innostui pyörimään sormen ympäri. Mietiskelin myös kuinka puristava langanohjain olisi paksummissa sormissa, kapeammissa sormissa kuului myös pyörivän, eikä ollut juurikaan avuksi.

Toinen uusi juttu, joka tämän projektin tiimoilla tuli vastaan on langan dominanssi. Tarkemmin siihen voi tutustua googlettamalla, mutta lyhykäisyydessään se vaikuttaisi tarkoittavan, että kirjoneulelangat pidetään aina samassa järjestyksessä ja kuviolangat neulotaan päävärin alta. Langat silloin sitoutuvat (kummallinen sana) järjestelmällisesti nurjalle puolelle ja tekele näyttää ja tuntuu paremmalta.

Noh, yhtäkaikki, bestiksiä minusta ja langaohjaimesta ei tullut. Vähän aikaa sitä jaksoin käyttää, mutta totesin parhaimmaksi väännellä langat sormien ympäri. Ja mitä itse tuotokseen tulee, tuskin lähipiiristä löytyy niin kapeasääristä naista, että saisi sukat mukavasti jalkaansa... Mutta kuvio on ihana, saattaapi olla että yritän löyhemmällä kudelmalla jonain toisena ajankohtana. Suurkiitokset Nina Laitinen Designille kauniista mallista

Kävisi tukisukasta, jos kiristys olisi tasaisemmin...

Hellurei ja hellät tunteet!

Huh! Tästä se sitten lähtee!

Ajatus oman blogin perustamisesta on muhinut mielessä jonkin aikaa.. Ihmisillä on kumma tarve julkistaa jokin osa elämästään, niin myös minulla tuntuu olevan. 

Olen 35-vuotias elämänkulkija. Matkaa kanssani taittavat kohta 4-vuotias tyttö, aviomies sekä labradorinnoutaja Karo. Tykkään leipoa ja tehdä käsillä kaikenlaista askarteluista käsitöihin. Taitoa ei löydy välttämättä niin paljoa kuin tahtoa, saatte nähdä millaisia teelmyksiä ei-pro tekijä saa aikaan :D.

Olen lisäksi ajatellut kirjoittaa ylös omia kokemuksia tuotteista, joita matkan varrella kohtaan. Blogi ei missään muodossa ole kaupallinen, mitään yhteistyökumppaneita minulla ei ole enkä niitä ensisijaisesti myöskään etsi.

Haaveissa minulla on jonain päivänä työllistää itseäni kotikondiittorina. Oman yrityksen perustaminen on iso askel ja annan teille tilaisuuden lukea kuinkas sitten kävikään (projekti tulee todennäköisesti kestämään iäisyyden...).

Tämä blogin perustaminen on minulle myös yksi harjoitus, en ole kovinkaan hyvin tutustunut blogin ylläpitämisen saloihin, joten mennään yrityksen ja erehdyksen kautta. Blogin ilme siis voi muuttua useampaankin kertaan ennen kuin löytää omansa ;), vinkkejä otetaan myös vastaan. Joitain blogeja seuraan mielelläni ja luvan kanssa linkitän niitä myös tänne omaan blogiini.

Kiitos, ja tapaamisiin!